Opetusharjoittelu-1

OT 1a) Opetuksen havainnointi

I.
Yhdistelmän kytkentä ja irroitus

Olin seuraamassa kahden työkaverini opetusta aiheesta: puoliperävaunuyhdistelmän ajovalmiuteen kytkentä sekä irroitus.
Oppilaita oli seuraamassa opetusta 12 kpl. Opetus suoritettiin ulkotiloissa ajoneuvon läheisyydessä. Työnjako oli alusta lähtien selvä ja oli ihaltavaa seurata kahden opettajan työskentelyä jotka olivat silminnähden hyvin tuttuja toisilleen.
Toinen opettajista otti puhujan roolin ja toinen puolestaan näytti käytännössä miten asiat tapahtuu. Systeemi oli hyvä ja toimiva, koska opetus oli jatkuvasti selkeää ja kuului kaikille hyvin vaikka oltiinkin ulkotiloissa.

Opetus oli jaksotettu järkevästi, joten työvaiheet käytiin loogisessa järjestyksessä läpi. Opettaja kertoi myös selkeästi miksi asiat tehdään tietyssä järjestyksessä ja antoi välillä myös opiskelijoiden pohtia itse mitä tehtäisiin seuraavaksi.

Opetuksen ajankäyttöä en huomannut katsoa, mutta se ei tuntunut olevan oleellista, koska kun opetus oli annettu, niin sen jälkeen oli oppilaiden vuoro tehdä kytkentä ohjatusti.

Hyviä puolia jäi päälimmäisenä mieleen: opetus oli selkeää koska opetuksessa oli kaksi opettajaa. Opettajan ääni ei ''hukkunut'' oman työskentelyn lomaan.

Opetus oli jaksotettu järkevästi joten oppilaille jäi selkeä kuva mitä tehdään missäkin järjestyksessä ja miksi.


Seuraava kuva on opetuksessa käytetystä ajoneuvoyhdistelmästä, mutta opetus tapahtui hiekkakentällä, kun muuta ylimääräistä liikennettä ei ollut, niin opetus tapahtui turvallisesti.

II.
Ajoonlähtötarkastukset

Seurannat jatkuivat ajoonlähtotarkastusten tekemisellä. Liityin seuraamaan Porin logistiikan opettajan vetämää oppituntia ajoonlähtötarkastuksista. Oppitunti tapahtui käytännön opetuksella ajoneuvon vieressä. Tämä oppitunti oli pohjustusta edelliselle seurannalleni, jossa suoritettiin auton ja perävaunun kytkentä. Opetettava ryhmä oli eri kuin edellisellä kerralla. Ryhmä koostui aikuisopiskelijoista joiden ikäjakauma oli noin 21 - 52 vuotta.
Opettaja pyysi minua avukseen ja tehtäväni oli suorittaa tarkistukset samanaikaisesti kun hän kertoi mitä tulisi tehdä ennen ajoonlähtöä. Opetettavaa asiaa oli teoriassa käyty jo läpi, joten opettaja kyseli aina välillä oppilailta mitä tehtäisiin seuraavaksi ja missäkin järjestyksessa. Oli mukava osallistua opetukseen jossa kokenut opettaja selostaa selkeästi ja vaiheet käydään hyvin yksityiskohtaisesti läpi.
Aikaa opetettavaan aiheeseen meni noin 20 minuuttia.
Oppilaiden on tarkoitus osata tehdä tarkistukset itsenäisesti aina ennen kuin he lähtevät ajoon. Opettaja toi hyvin esille, että mitä tehdään jos tarkastusta tehdessä huomataan puutteita, esim. miten toimitaan jos yksi rengas on tyhjä.
Yksi hyvä asia mitä opettaja huomio oli myös se, että eri merkkisissä kuorma-autoissa on pieniä eroavaisuuksia tarkastusten suhteen, esim. öljytikku löytyy eri paikoista tai päävirtakytkin voi puuttua kokonaan.
Kun opetus oli aiheeseen liittyen annettu niin seuraavaksi siiryimme ajoneuvon kytkentään.
Seuranta oli itselleni erittäin hyvä koska sain paljon hyviä uusia vinkkejä omaan opetukseeni.

III.
Liukkaan kelin ratapäivä

Saavuimme Kankaanpään(Niinisalossa) http://www.kahr.fi/  ajoharjoitteluradalle aamulla noin kello 9 nurkilla. Kouluttajina paikalle saapuivat Juhani Kuusimäki, Juha Hämäläinen sekä allekirjoittanut.

Kokoonnuimme luokkatilaan jossa Juhani Kuusimäki piti ennen liukastelua teoriatunnit ja valmisti oppilaat radan turvallisuuteen ja muihin liukkaan kelin aiheuttamiin riskitekijöihin. Tarjolle oli järjestetty luonnollisesti sämpyläkahvit.

Juhani sai tehtyä tunnista hyvin vuorovaikutteisen, jossa jokainen opiskelija pääsi tuomaan omia kokemuksiaan esille. Oppilaiden keski-ikä oli n. 20 vuotta, joten jokaisella oli kokemuksia liukkaalla ajamisesta jo hieman, mutta ei kuitenkaan juurikaan isolla autolla.  

Teoriatuntien jälkeen oli aika siirtyä radalle.

Kun oppilaat jäivät vielä Juhanin ja Juhan kanssa keskustelemaan mitä seuraavaksi radalla tulee tapahtumaan, niin minä lähdin testaamaan radan kuntoa ja kitkan määrää. Rata oli erittäin liukkaassa kunnossa ja hyvässä jäässä, kylläkin hieman normaalia kapeammaksi aurattu kuin yleensä johtuen jään osittaisesta sulamisesta. Ilma oli kirkas ja aamulla oli vielä noin 8 astetta pakkasta. Olimme Juhan kanssa sopineet että hän selostaa ja minä annan ajonäytöt.

Näyttöinä oli:

 jarrutusmatkan puolitus vauhteina 60km/h ja 45km/h,

esteen väistö ensin väärin ja sen jälkeen oikein jarrulla ja ilman jarrua,

mutkaan ensin väärin ja sen jälkeen oikein.

Oppilaat sekä kouluttajat siirtyivät hyvän turvaetäisyyden päähän näyttöpaikasta jonka jälkeen Juha antoi minulle radiopuhelimella luvan tulla ensimmäiseen näyttöön.

Näytöt onnistuivat hyvin odotetulla tavalla ja suunnitelmien mukaan. Juhan ohjeet olivat selkeitä ja kun olimme hyvin valmiiksi sopineet mitä tehdään niin homma toimi.

Näyttöjen jälkeen ohjeistimme vielä oppilaita tulevasta ja annoimme heille radiopuhelimet matkaan jonka jälkeen oppilaat siirtyivät kuorma-autoille ja ajoivat kiihdytyssuoran päähän odottamaan lisäohjeitani. Teimme kutakuinkin samoja harjoitteita mitä teimme näytöissä. Tarpeen mukaan sovelsimme nopeuksia ja vaihdoimme keilojen paikka. Osa oppilaista ei mahtunut autoihin vaan he istuivat laavulla seuraamassa muiden ajoja ja grillaamassa makkaraa, jota olimme järjestäneet evääksi. Oppilaat vaihtoivat välissä kuskia ja kun suoran harjoitukset oli hoidettu, niin vaihdettiin mutkaan. Mutkan jälkeen saivat oppilaat itse päättää ajoivatko he suoralle vai mutkaan. Teimme myös harjoituksia hidastimen kanssa ja sen vaikutusta liukkaalla kelillä.

 Autot liikkuivat jatkuvasti opettajan ohjeistuksessa ja kuskit vaihtuivat tietyin väliajoin. Oppilaat olivat innostuneita ajamaan. Vaihdoimme välillä Juhan kanssa kouluttajan paikkaa joten toinen pääsi tauolle nuotion ääreen.

Lopuksi teimme pienimuotoisen ”kilpailun” siitä, että kuka osasi valita suurimman mahdollisimman nopeuden jolla sai kuorma-auton pysäytettyä ennen keilojen muodostamaa estettä. Palkinnoksi oli lisää makkaraa.

Kotiin lähdimme noin kello 16 aikaan.

Päivä oli opettavainen ajankäytön ja lähinnä jaksottamisen kannalta, jotta oppilailla tekemistä riittää ja mielenkiinto säilyy. Oli myös mukava työskennellä mukana isompaa ryhmää jossa kuitenkin tehtävät oli jaoteltu selvästi. 

Juhanin pitämässä teoriatunnissa oli astittavissa yli 30 vuoden työkokemus jossa hänen auktoriteettinsa oli läsnä, mutta se ei ollut liian määräävä. Oppilaat olivat selkeästi motivoituneita koska tekeminen oli innostavaa. Tehtävät olivat sopivan haastavia sekä hyvä ilmapiiri vallitsi jatkuvasti, niin autoissa kuin taukopaikalla.

IV.
Liiketalouden oppitunti

Työkaverini, sekä myös golfkaverini Teuvo Sävilammi pyysi minua mukaan pitämälleen liiketalouden oppitunnille asiantuntijaksi. Tehtäväni oli seurata oppitunnin etenemistä ja osallistua aina tarvittaessa vastaamaan kysymyksiin asiantuntijan näkökulmasta.
Tunnin kesto oli 2 oppitunnin mittainen eli 2x45min, joiden välissä oli kahvi-/pohtimistauko. Tunnille osallistuivat 3.luokan puutavara-autosuuntautujat ja heitä oli 7kpl. Heillä oli kaikilla jo yhdistelmäkortti taskussa, mutta iän puolesta ajokokemusta vielä vähän.

Oppitunnin aiheena oli kuljetusyrityksen vuosikustannusarviot. Opettaja oli työstanyt valmiiksi jo exel-taulukon johon hän lisäsi lukemia aina sitä mukaan kun sai oppilailta vastauksia. Eli opiskelijat joutuivat hakemaan tietoa millaisia kuluja syntyy kuljetusyritykselle esim. polttoaineen kulutuksen vuoksi(vaikuttavia tekijöitä ovat eimerkiksi: montako auto yrityksellä on ja mitä kuljetetaan).
Loimme kuvitteellisen puutavara-auto yrityksen johon haimme vastauksia.

Kaikkia kysyttyjä aisoita en itsekkään tiennyt koska yrityspuolelta itselläni ei ole kokemusta, mutta kuljetusalalta taas on. Onneksi hyvä ystäväni on yksi Satakunnan suurimpia alan yrittäjiä joten olin häneen puhelinyhteydessä.

Tämä opetusmalli oli hyvin mielenkiintoinen ja motivoiva, jossa oppilaat saivat olla tiedonhaussa suuressa roolissa ja omaksi tehtäväkseni pääasiassa jäi vinkkien antaminen mistä tietoa haetaan. Opettaja puolestaan seurasi oppilaiden työskentelyä vierestä ja antoi aina lisäkysymyksiä kun edelliseen oli vastattu ja kirjasi ajatukset ylös.
Opetusmalli oli sekotus eräänlaista yksilöllistä työskentelyä sekä yhteistoiminnallista oppimista.

V.
Simulaattorin käyttökoulutus

Tuleville puutavara-autonkuljettaja opiskelijoille esiteltiin ajosimulaattoreiden käyttö joita meillä on käytössämme kaksi. Simulaattoreilla saa antaa hyväksyttyä ajo-opetusta joten oppilaat harjoittelivat niillä mm. peruuttamista yhdistelmäajoneuvolla, mutta pääasia mitä laitteilla opiskellaan on nostureiden käyttö. Oppilaitoksessamme on kaski eri puuautoa joissa molemmissa on eri hallintalaitteet. Simulaattoreissa on myös eri hallintalaitteet jotka vastaavat oikeita.

Opettaja opasti ensin laitteen oikeaoppisen käynnistyksen jonka jälkeen tutustuttiin mitä se pitää sisällään ja miten hallintalaitteita käsitellään. Alkukoulutuksen jälkeen jokainen opiskelija sai oman USP-muistitikun johon hänen suorituksensa tallentuivat ja he pääsivät soveltamaan oppimaansa ja kokeilemaan miten laite käytännössä toimii.
Simulaattorissa oli paljon eri tehtäviä liittyen joko ajamiseen tai kuormaukseen. Ensin aloitettiin helpoista ja siirryttiin vaikeisiin.
Opetusmallina toimi selkeästi ''pelit'' johon opiskelijat pääsivät nopeasti kiinni.
Oppilaiden oli tarkoitus opetella laitteella turvallinen nosturinkäyttö, ennen kuin siirrytään oikeisiin autoihin.
Alkuopetuksen jälkeen opettajat seurasivat, että oppilaat pärjäävät laitteiden kanssa ja opastivat tietysti aina tarvittaessa.
Nyt opiskelijat käyvät itsenäisesti harjoittelemassa kuormaamista sekä ajamista. Oppilaiden tulee kylläkin pyytää päästä tiloihin koska ovet ovat lukossa, syynä tähän on se, että kyseessä on kuitenkin hyvin kalliit laitteet.

VI.
Simulaattorikoulutus

Simulaattoriopetuksen seuranta sai jatkoa hieman isomman laitteen puitteissa. Olimme tutustumassa logiistiikan alan puolesta Rauman merenkulun oppilaitokseen, joka oli kaikin puolin häikäisevän hieno laitos. Rakennus itsessään oli melko vanha, mutta kaikki tilat oli rempattu ja paikat oli ''tiptop''. Tutustuimme koko laitokseen ja mm. meripelastusaltaaseen(jossa koulutetaan myös paljon koulun ulkopuolista väkeä), mutta suurimman vaikutuksen minuun ehdottomasti teki laivasimulaattorit joita koulussa oli useampia.
Opetuksen puolesta lähes kaikki opetus pystyttiin simuloimaan erillaisilla laitteilla. Koulu on luopunut oikeasta laivastaan nimeltään ''FANNI'' ja tilalle ovat tulleet monipuoliset simulaattorit. Laitteiden hankintahintaa en uskaltanut edes kysyä, mutta varmasti kalliiden laitteiden hankintaan on helpottanut tilojen yhteiskäyttö SAMK:n ja WINNOVA:n kesken.

Oppilaiden opetusta kävimme seuraamassa tiloissa jossa oli talon suurin laivasimulaattori. Oppilaat olivat ns. jo vanhoja tekijöitä ja amk:n opiskelijoita, ja he kertoivat meille mitä ovat tekemässä ja mitä eri laitteista tapahtuu. Opetuksen sisältö tällä kertaa minulta jäi hiaman epäselväksi koska olin vain niin haltioitunut kuinka tekniikka on kehittynyt ja mahtavista laitteista oli kysymys.

VII.
Linja-auton käsittely

Kävin seuraamassa linja-auton ensimmäistä ajotuntia ja opiskelijoina toimivat työkaverini Juha ja minä itse. Winnovalla on alkanut uutena tutkintona linja-autonkuljettajan ammattitutkinto, joten me työkaverini kanssa ajattellimme tietysti heti, että suoritamme itsellemme D-ajo-oikeuden koska se vielä puuttuu. Kortin lisäksi meidän pitää käydä henkilöpuolen ammattipätevyys, (joka on 140 tuntia) jos haluamme ajaa kortilla työsemme tai haluamme joskus toimia itse D-korttikouluttajana.
Opetus alkoi auton ulkopuolelta. Opettajina toimivat Porin logistiikan kaksi opettajaa. Opettajat olivat minulle ja Juhalle tuttuja, joten he ottivat sen hyvin huomioon. He ottivat huomioon hyvin myös sen, että tietämystä isoista autoista meillä oli jo aika paljon entuudestaan. Linja-autoista varsinaisesti emme paljoa tienneet, mutta yhtäläisyyksiä kuorma-autojen kanssa on aika paljon niin tekniikassa, kuin ajettavuudessakin.

Kun olimme päässeet autoon tutuksi sen ulkopuolelta, niin siirryimme sisätiloihin tutustumaan eri komponentteihin. Kävimme jokaisen napin ja vivun yksitellen läpi, sekä kokeilimme käytännössä heti mitä niistä tapahtuu joka oli hyvä, koska ne jäivät hyvin mieleen (tätä täytyy muistaa omassa opetuksessa käyttää, eikä vain pelkästään kerro mitä napista tapahtuu).
Kun olimme tutustuneet koko autoon läpikotaisin niin kertoi opettaja minulle, että lähdetään samantien liikenteeseen, sillä hän uskoi sen minulta onnistuvan. Käsittely lähti mielestäni sujumaan hyvin, koska ajotuntuma on tosiaan hyvin kuorma-automainen. Ajoimme noin puolentunnin lenkin molemmat jonka päätteeksi tulimme vielä kentällä peruuttelemaan omatoimisesti.
Koulutuksesta heräsi iso kipinä linja-auton ajamiseen ja odotan jo innolla koska taas päästään tienpäälle (mahdollisesti joulun välipäivinä).

VIII.
Kitkaketjujen asennus

Seuraavana tarkastelun kohteena oli kuorma-auton renkaisiin päälle laitettavien ketjujen asennus. Opettajana oli Juha Hämäläinen joka toimii yhtenä liikenneopettajana ja ryhmänohjaajana puutavara-auton ammattitutkinto luokalla. Oppilaiksi hänelle olivat saapuneet Porin logistiikan aikuisopiskelijat. Opetus suoritettiin Kullaan metsäopistolla puutavara-autolla koska Porin logistiikka ei ole vielä ketjuja hankkineet, mutta päättivät kuitenkin asian oppilailleen esittää/opettaa.

Opetus toteutettiin järkevästi vaiheittain. Opettaja kertoi ensin millaisissa käytännön tilanteissa saatetaan tarvita ketjuja ja mitkä ovat niiden käytössä hyödyt/haitat. Tämän jälkeen hän antoi asiasta työnäytteen jonka perustana oli turvallisuus. Ketjujen päälle asentamiseen ei ole kovinkaan montaa eri tyyliä vaan toimintatavat täytyvät olla oikeat. Juha kertoi myös, että harjoituksessa on olosuhteet hyvät, mutta maastossa saattaa tilanne olla aivan toinen.
Kun näytöt olivat annettu niin saivat oppilaat pareittain auton molemmin puolin alkaa asentamaan ketjuja paikoilleen. Opetukseen meni suunnilleen neljä oppituntia. Oppilaille jäi käsitys opetettavasta asiasta ja varsinkin ymmärrys siitä koska ja minkä vuoksi ketjuja tulee käyttää. Harjoitusten myötä varmasti kynnys itsenäiseen toimintaan oikeissa tilanteissa pieneni.

IX.
Liikenneopetus

Lähdin seuraamaan pitkästä aikaa B-korttikoulutusta, eli henkilöauton ajo-opetusta. Oppilaana oli logistiikan toisen vuoden opiskelija ja hänellä oli ajotunteja pohjalla jo lähes vaadittava minimiopetusmäärä tutkintoa ajatellen. Opettajana toimi logistiikan opettaja Tapio Mäkitalo, joka on myös winnovan autokoulu toiminnasta vastaava henkilö.
Oppilas jännitti ajoon lähtöä selvästi aika paljon ja syynä siihen todennäköisesti oli minun mukana oloni. Kysyin kuitenkin ennen ajotuntia, että sopiiko hänelle, että tulen mukaan ja se oli hänelle ok.
Ajoon lähdettiin ammattikoulun takapihalta ja auto oli oppilaalle ennestään tuttu, mutta silti auto sammui pari kertaa ennen kuin päästiin liikkeelle, uskon tähän vaikuttaneen oppilaan jännitys. Opettaja otti tilanteen kuitenkin hyvin haltuun ja hän kehotti oppilasta tekemään kaikki alkutoimet rauhassa uudelleen ja tilanne sen myötä selvästi rauhoittui ja päästiin liikeelle.

Ajoon lähdimme kohti keskustaa ja opettaja kertoi oppilaalle vain määränpään johon oppilaan tuli itse löytää paras mahdollinen reitti. Hän oli kuitenkin paikkakuntalaisia joten suunnistaminen sen puoleen kyllä onnistui, mutta oli hyvä seura kuinka määränpäähän suunnistaminen vaikutti oppilaan ajoon. Oppilaan miettiessä/epäröidessä mistä kannattaisi kulloinkin kääntyä, niin se vaikutti hyvinkin paljon auton käsittelyyn, koska keskittyminen oli jossain muualla. Kun olimme ensimmäisen määränpään löytäneet ja ottaneet auton parkkiin, niin antoi opettaja seuraavan määränpään, mutta kehotti oppilasta suunnittelemaan reitin valmiiksi ennen kuin hän lähtee autolla liikkeelle.
Tämän myötä ajo oli selvästi rauhallisempaa koska ajo oli paljon suunnitelmallisempaa.

Tästä saatiin käytyä loppuyhteenveto, että kuinka ajon suunnittelu kannattaa käydä valmiiksi vaikkapa kotona, jos on lähdössä johonkin uuteen paikkaan. Ajotunti kesti yhden ajotunnin verran eli 50min. Sain opetuksesta taas uusia ideoita omaan opetukseen, vaikka saman tyylisiä ajotehtäviä tulee myös itse järjestettyä.

X.
Kuorman kiinnitys

Viimeisenä opetuksen seurantana olin tarkkailemassa kuorman kiinnitystä, joka on yksi osa kuorma-auton ajo-opetusta ja pohjustaa myös tulevaa ammattipätevyysopetusta. Kuorman kiinnitykseen on selvät ohjeet joten opetettava asia on opettajalle melko selvä, mutta erilaisia toteutusmalleja opetuksessa pystyy käyttämään esim. nyt tällä kertaa opetuksesta vastasi oppilas joka oli opetuksen kuorman kiinnitykseen jo saanut.
Oppilaina toimivat kolmannen vuoden metsäkoneenkuljettajat ja opettajana toimi ohjaava opettajani Raimo Junttila.
Opettaja antoi oppilaille työnjaon ja kertoi mitkä ovat tavoitteet ja lupasi kommentoida työskentelyä sivusta.
Opetus alkoi aika verkkaisesti, mutta kun opettaja antoi hieman kannustusta ja muistutti mistä aloitetaan, niin tämän jälkeen opetustilanne alkoi sujumaan ihan mukavasti ja määrätietoisesti. Opetusta saava opiskelija oli innokas tekemään kunhan sai ohjeita joten valmista alkoi tulemaan yllättävän nopesti. Koulutukseen on varattu aikaa 30min ja tämä aika kokonaisuudessaan riitti hyvin. Kun kuorma oli kiinnitetty, niin käytiin yhdessä opettajan kanssa lopputulos läpi. Tarkastelun kohteena olivat kuorman sijoitus, sidontaliinojen oikea valinta ja kiinnitystapa sekä sidonnan lain täyttämät edellytykset. Oppilaat suoriutuivat tehtävästä hyvin ja seuraavana vaiheena oli kuorman purkaminen. Kuorman purkamisessa on paljon tärkeitä asioita ja niihin liittyviä asioita tulee lisää ammattipätevyysajossa, mutta yksi olennainen asia on liinojen oikea irroitus ja säilytystapa. Kun liinoja aloitettiin keräämään kasaan niin kävimme porukalla kokemuksia läpi mitä kaikkea aiheeseen liittyy.
Oli mielestäni hyvä opetusmenetelmä jossa kokeneempi oppilas opastaa vähemmän kokeneempaa oppilasta ohjatusti, koska silloin opetettava asia tulee oppilaalle esille vaikka siihen menisikin hieman enemmän aikaa, mutta myös ohjaavan oppilaan oma tietämys syventyi entisestään. Tätä menetelmää täytyy alkaa itsekkin jatkossa käyttämään, mutta kuten Raimo minulle kertoi, niin ainakin alkuun on oleellista valvoa opetusta koska se saattaa alkaa junnaamaan paikallaan tai sitten se voi mennä leikiksi ja sisältö voi hukkua/vääristyä.

OT 1b)

Tehtävän tarkoituksena oli tutustua lainsäädäntöön, joka säätää oman koulutusasteen toimintaa. Tarkoituksena oli myös selvittää mitä ovat opettajien palvelusuhteiden ehdot sekä opettajien eettiset ohjeet.

Ammatillisen koulutuksen lainsäädäntöön tutustuminen (https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1998/19980630#L1) herätti itsessäni ymmärryksen lisäksi myös ristiriitaisia ajatuksia. Koulutuksen tarkoituksena (2§) on lisätä ammatillista osaamista sekä kehittää työelämää ja vastata sen tarpeisiin ja edistää työllisyyttä ja yrittäjyyttä.

Koulutuksen tavoitteet (5§) on asetettu vastaamaan ammatillisen koulutuksen tarkoitukseen. Ammatillisen peruskoulutuksen tavoitteena on antaa opiskelijoille ammatillisen perustutkinnon edellyttämä osaaminen ja ammattitaito sekä valmiuksia yrittäjyyteen. Ammatilliseen peruskoulutukseen valmentavan koulutuksen tavoitteena on antaa opiskelijoille valmiuksia ammatilliseen peruskoulutukseen hakeutumiseksi sekä vahvistaa opiskelijoiden edellytyksiä suorittaa ammatillinen perustutkinto. Työhön ja itsenäiseen elämään valmentavan koulutuksen tavoitteena on antaa sairauden tai vamman vuoksi erityistä tukea tarvitseville opiskelijoille henkilökohtaisten tavoitteiden ja valmiuksien mukaista opetusta ja ohjausta. (Finlex)

Ammatillisille oppilaitoksille on annettu koulutettavan aiheen lisäksi myös iso yhteiskunnallinen haaste, sillä koulutuksen tavoitteena on lisäksi tukea opiskelijoiden kehitystä hyviksi ja tasapainoisiksi ihmisiksi ja yhteiskunnan jäseniksi sekä antaa opiskelijoille jatko-opintovalmiuksien, ammatillisen kehittymisen, harrastusten sekä persoonallisuuden monipuolisen kehittämisen kannalta tarpeellisia tietoja ja taitoja. (Finlex)

Eli tämän edellisen momentin kohdalla käy selväksi, että koulut ovat lisäksi myös kasvatuslaitoksia, jotka antavat ihmisille eväät pärjätä elämässään muutenkin kuin työn saralla. Tähän voin samaistua, koska itse opiskellessani olen kasvanut ihmisenä paljon. Vaikka aina ei opiskeltava asia jäisikään kovin hyvin mieleen, niin silti jotain kuitenkin jää käteen. Tässä yhtenä esimerkkinä toimii entinen opiskelupaikkani, joka on nykyinen työpaikkani. Valmistuin itse metsäkoneenkuljettajaksi metsäalan perustutkinnon kautta, mutta en kuitenkaan jäänyt alalle. En näe kolmen vuoden opiskelun menneen hukkaan, koska sain koululta niin paljon hyviä asioita, jotka ovat johtaneet minut takaisin samaan oppilaitokseen. Vanhat opettajani ovat nykyisin kollegoitani.

Eräs ristiriitainen asia oli koulutuksen järjestämiseen myönnettävän luvan yksi perusta (9§), joka on se, ettei koulutusta saa järjestää taloudellisen voiton tavoittelemiseksi. Sen aikaa mitä itse olen työskennellyt ammatillisessa oppilaitoksessa, olen huomannut, että koulutus on yhtä suurta bisnestä siinä, missä mikä muukin tahansa yritystoiminta. Olemme työkavereideni kanssa keskustelleet asiasta, kuka on meidän asiakas? Sen voisi kuvitella olevan opiskelija, mutta kaikki ei näytä viittaavan siihen. Kouluilla on kauhea paine saada oppilaat valmistumaan kolmessa vuodessa, koska silloin katkeavat myös rahahanat. Oppilaitokset kilpailevat keskenään, vaikka niiden tulisi mielestäni tehdä lain mukaan yhteistyötä. Toimitusjohtaja käy esittämässä aina vuoden lopuksi, että miten paljon on ollut menoja ja paljonko on puolestaan jäänyt viivan päälle. Oppilaan ohjaamiselle ei ole resursoitu enää riittävästi aikaa, mutta samaan aikaan sanotaan, että opiskelija on etusijalla. Tähän on löydetty ratkaisu sillä tavoin, että opiskelijan itseohjautuvaa opiskelua on lisätty ja sen on todettu olevan nykyaikaista ja tehokasta (haiskahtaa hätävalheelle). Nämä nyt kuitenkin ovat vain omia tämän hetken ajatuksia jotka mahdollisesti muuttuvat, kunhan oma tietämykseni kasvaa ja kehittyy.

Palvelusuhteen ehdot

Itse toimin päätoimisena tuntiopettajana ja kuulun kokonaistyöaikaan ja työehtosopimukseni on AVAINTES. Tämä kokonaistyöaika on mielenkiintoinen asia ja lisäksi tämä aihe on ollut esillä monessa koulussa tällä hetkellä, koska aikuis- ja nuorisopuoli yhdistyvät 2018 yhteen sopimukseen ja silloin tulisi olemaan kaikilla tämä kokonaistyöaika. Koulu jossa opetan, on osa suurempaa kokonaisuutta Winnovaa, jossa me metsäpuolella poikkeuksellisesti olemme kokonaistyöajassa, kun taas muilla puolilla on ilmeisesti käytössä opetusvelvollisuustyöaika.

Kokonaistyöaikaan on ollut hankala totutella, koska itselläni opetustuntimäärät ovat seuraavat: 915 tuntia kontaktia, 700 tuntia muuta työtä joka voi olla tuntien suunnittelua, oppilaan ohjausta tai oikeastaan ihan mitä vain. Viikoittainen tuntimäärä on rajattu olemaan maksimissaan 27 tuntia, mutta pääasiassa työjärjestykseni on eri mieltä koska siellä on minulle merkattu useammalle viikolle noin 32 tuntia opetusta. Vuosityömäärä tulee usein itselläni jo huhtikuussa täyteen jolloin minun pitäisi mennä esimieheni juttusille ja lisäopetuksesta tulisi tehdä uusi kirjallinen sopimus. Pidän opettamistani tunneista kirjaa ja pyrin oppimaan jaksottamaan opetustani niin, ettei tunnit tule liian aikaisin täyteen (jos vain mahdollista). Käytännössä meillä on pienehkö opettajavaje, joten tunteja on vaikea karsia.

Eettiset ohjeet

OAJ:n mukaan opettajan ammatti edellyttää, että tehtävään valitut edustajat toimivat työssään korkeaa ammattietiikkaa noudattaen ja että yhteiskunta voi luottaa ammatin edustajien toimivan eettisesti ammatin kaikissa, usein myös vaikeasti määriteltävissä ja nopeaa päätöksentekoa vaativissa tilanteissa.                                                                                                                                       

Vaikka ammattikäytäntöjä ohjataan laeilla, asetuksilla ja normeilla, ammattietiikka ei perustu pakkoon tai ulkopuoliseen valvontaan vaan sisäistettyyn käsitykseen ammatin moraalisesta vaativuudesta. (OAJ 2010)

Opettajan etiikasta puhuminen on tällä hetkellä esillä koko Suomessa. Syynä siihen on oppilaan kuvaama video tapahtumasta luokkahuoneessa, jossa englannin opettaja on saanut raivokohtauksen oppilaiden huonon käytöksen seurauksena. Ilmeisesti tilanne on opettajalta karannut käsistä ja hän on täyttä huutoa karjunut oppilaille, jotka ovat vastavuoroisesti heittäneet lisää vettä myllyyn.

Sympatiat ovat opettajan puolella, koska tiedän kuinka julmia nuoret voivat olla ja varsinkin suuremmassa joukossa, mutta ammattietiikka tulee tilanteessa hieman vastaan.  Tarkkaa tilannetta on vaikea tietää näin ulkopuolisena, mutta mielestäni olisi opettajan pitänyt pystyä säilyttämään malttinsa ja poistaa häiriköivät oppilaat luokasta ja käännyttää heidät rehtorin juttusille. Kaikki kuitenkaan ei aina ole niin mustavalkoista.

Opettajan työ koostuu useista eri termeistä: esimerkillisyys, tasapuolisuus, ymmärtäväisyys, auktoriteetti, oikeudenmukaisuus, vastuullisuus, inhimillisyys, luottamuksellisuus jne.

Jokaiselta ihmiseltä ja varsinkin opettajalta tulisi löytyä tilannetaju, joka ohjaa meitä sopeutumaan eri tilanteisiin aina kunkin tilanteen vaatimalla vakavuudella ja tavalla.

Itse opettajana haluisin oppia toimimaan oikein jokaisessa kohtaamassani tilanteessa, mutta uskon, että se saattaa olla jopa mahdotonta. Vastoinkäymiset muokkaavat meitä ihmisinä ja varsinkin opettajina, joten ymmärrys siitä, ettei täydellisyyttä ole olemassa, helpottaa itseäni oppimaan paremmaksi opettajaksi.

Lähteet:

OAJ-http://staff.hamk.fi/~hhannula/openetiikka.pdf

FINLEX-https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1998/19980630#L1)

OT 1d) Reflektoimti

Kyseisen teeman aikana tapahtui oppimista jos jonkin laista. Joukoon mahtui täysin uuden oppimista sekä jo tuttuihin asioihiin liittyvien tietojen syventymistä. Tuttuja asioita osittain oli seurannat joita olen liikenneopettajaksi opiskellessa tehnyt runsaasti, mutta nyt seurannat tosin kohdistuivat paljon laajemmille aloille, Seurannoissa olisi tärkeää osata tehdä niin hyviä kuin huonojakin havaintoja ja pohdiskelle niitä myös himan kriittisellä näkökannalla. Kaikesta mielestäni löytyy niin hyvää kuin huonoa, varsinkin opetustyössä, koska kaikkia ei pysty miellyttämään. Oli kuitenkin milenkiintoista nähdä eri opetusmenetelmiä käytettävän opetuksessa joita itse olisi opettanut ehkä aivan eri tavalla. Sellainen ajatus heräsi itselleni, että täytyy yrittää kehittää omaa opetusta jatkuvasti ja olla avoin kaikelle uudelle, koska en halua jämähtää johonkin tiettyyn kaavaan.

Uuden oppimista tapahtui enemmän liittyen lakiasioihin ja opettajan työn reunaehtoihin.
Lakiin liittyvät kirjoitukset lukevatkin jo aikaisemmin samalla sivulla, mutta tärkeimpiä asioita joita tehtävään liittyi olivat tutustuminen olennaisiin asioihin. Aikaisemmin olen miettinyt usein miten jokin asia opettajan työhön liittyen menee lainkirjojen mukaan ja silloin pääasiassa keskustelua on käyty työkavereiden kesken ja asia on jäänyt tarkistamatta. Tiettyjä aioita tulisi tietää mitkä määräävät ja säätävät opettajan työtä ja tärkeää olisi varsinkin se, että tietää mistää tietoa hakeaa, koska ei kaikkea kukaan muista ulkoa.
Opettajan työn reunaehdoissa oli parasta ehdottomasti ryhmätehtävä joka toteutettiin paneelikeskustelun muodossa. 

Tämän tekeminen oli oikein viihdyttävää ja oppimistakin siinä tapahtui. Oman ryhmän kanssa työskentely on ollut opintojen alusta lähtien sujuvaa, mutta se on mielestäni parantunut opiskelujen myötä jatkuvasti. Rahoitusmallit ja hallituksen kärkihankkeet ovat olleet tapetilla jo jonkin aikaa, mutta niihin peruteellisemmin tutustuminen oli hyödyksi varsinkin ymmärtää syntyvää uutta reformia. Omassa opetuksessa tämä näkyy jo konkreettisesti siten, että esimieheni vaihtuu nyt vuoden alusta 2017 ja uusi yksikköni on logistiikka, kun aikaisemmin olen ollut metsäpuolen liikenneopettaja. On mielenkiintoista nähdä kuinka tämä tulee vaikuttamaan opetukseeni ja työnkuvaani, mutta se selvinnee tulevien kuukausien aikana (toivotaan, että tämä ei sotke työharjoitteluani).
Reunaehtoihin tutustumiseen auttoi paljon Jukan pitämä WebEx. Siitä oli ainakin itselleni hyötyä ja oli myös mukava osallistua keskustelemaan Pertti Karppisen pitämään ahotointi-keskusteluun. Ahotoinnin seuraamisessa oli ehdottomasti parasta se, että Pertti toimii samalla alalla kuin minä itse, mutta heillä on pääkaupunkiseudulla hieman isommat kuviot kuin meillä satakunnassa.